Kivisimpun kalastus
Kivisimppu oli monia vuosia Helsingin Kalamaratonin vaikeimpia kaloja, vaikka kaloja on Helsinginkin vesillä todella paljon – sekä Vantaanjoen koskialueilla että meren matalilla kivikkorannoilla. Syynä tähän kalastamisen vaikeuteen oli todennäköisimmin se, että kalaa ei oikein osattu löytää ja kalastaa, tosin tietoa kivisimpun kalastamisesta oli myös erittäin rajoitetusti tarjolla. Nykyisin jo monet joukkueet osaavat kalan jallittaa saalispussiinsa pisteeksi.
Tässä lyhyessä jutussa on tarkoituksena raottaa hieman tätä salaisuuden verhoa ja antaa selkeitä vinkkejä, joiden avulla kivisimppua voisi lähteä etsimään esimerkiksi Helsingin merenrannoilta. Useissa kivisimpun elinympäristöksi tiedetyissä jokialueen koskissa on onginta kielletty, minkä vuoksi jutussa keskitytään nimenomaan merenrantoihin. Neuvojen pitäisi kuitenkin toimia muuallakin kuin Helsingissä, mikseivät ne toimisi myös järvilläkin. Koskista kivisimpun voisi ehkä parhaiten tavoittaa pienellä vahvasti painotetulla larvalla, mutta tästä itselläni ei ole sen enempää kokemusta, joten en siihen paneudu mainintaa enempää.
Kivisimppu on kohtuullisen pieni kala, se kasvaa harvoin yli 10cm pituiseksi. Tavallisimmat Helsingin matalien kivikkorantojen simput ovat pituudeltaan viiden sentin molemmin puolin. Suositeltavat koukkukoot ovat siis kohtuullisen pieniä, vaikka kivisimpulla onkin kokoonsa nähden kohtuullisen suuri suu ja ahnas tapa hotkaista syöttiä. Hyvä koukkukoko Helsingin rantojen kivisimpuille voisi olla esimerkiksi 20. Pienimmät kaupoista löytyvät volframimormuskat ovat myös suositeltavia ottipelejä.
Kivisimppu elää lähes kaikilla kivikkoisilla hiekkapohjaisilla rannoilla, joilla ei ole merkittäviä määriä kasvillisuutta – esimerkiksi siimalevää. Helsingin keskustasta ei tarvitse lähteä Kaivopuiston rantaa kauemmaksi, jos kivisimpun haluaa koukkuunsa narrata. Kalamaratonin suosituin kivisimppupaikka on toistaiseksi ollut lähtöpaikan Honkaluodon kivikkoranta. Myös Mustikkamaan rantakivikoissa on kivisimppuja jopa kaikkien Kalamaratoniin osallistuvien joukkueiden tarpeisiin.
Kivisimppu on vaikea tai lähes mahdoton havaita pelkästään rantavettä katselemalla, joten helpoin tapa on sorkkia sopivan näköisiä kivenkoloja ja isoimpien rantakivien sivuja tarjotulla herkkupalalla – kalat kyllä sen jälkeen ilmoittavat itsestään, jos ovat paikalla. Käytännössä simput elävät joko kivien muodostamissa koloissa tai kivien alla. Myös esimerkiksi irtolohkareista rakennettujen muurien kolot ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja. Sinäänsä kivenkolon ei edes tarvitse olla kovinkaan iso, kunhan vaan siellä on mahdollista olla suojassa. Kolojen ronkkimisessa volframimormuskasta on apua, koska se on pelkkää koukutettua syöttiä helpompi ohjata näihin kivenkoloihin. Koho on kivisimpun täsmäkalastuksessa omien kokemusteni mukaan vain tiellä.
Ongeksi kivisimpulle riittää esimerkiksi pilkkivapa, koska kaloja ei oikeasti parhaimmillaan tarvitse etsiä kymmentä senttiä syvemmästä vedestä puolta metriä kauempaa rannasta. Kalastus onnistuu kuitenkin hyvin vielä esimerkiksi kolmenkin metrin onkivavalla. Joissain paikoissa sopivimmat kivenkolotkaan eivät välttämättä ole ihan vesirajassa. Itse suosin noin metrin pituista onkivavan kärkiosaa, mutta henkilökohtaiset mieltymykset ovat erilaisia – kannattaa valita itselle sopiva onki, joka tuntuu parhaalta omaan käteen. Ongesta kalansaanti ei jää kiinni.
Sopiva syötti kivisimpulle on esimerkiksi pieni mato tai kärpäsentoukka. Syötti kannattaa virittää koukkuun niin, että koukun kärki jää selvästi näkyviin, koska kalan tartuttaminen on tällöin helpompaa. Kun syötti on viritetty koukkuun, sitä yksinkertaisesti viedään kivenkoloista tai kivien väleistä toiseen, hieman väristetään houkutukseksi ja odotetaan kalan iskua. Tärpin tai syötistä kiinnostuneen kalan liikkumisen huomaa myös tarkalla katseella, vaikka kala ei kiinni jäisikään tai tärppiä ei kädessä tuntisi. Epäonnistuneen iskun jälkeen kivisimppu ei kuitenkaan useimmiten jää näkyville, vaan sujahtaa piiloon joko samaan kivenkoloon, josta tuli, tai toiseen vieressä olevaan koloon. Kannattaa siis tarkasti seurata syöttiä ja sen lähistöä, koska kalan piilopaikan paljastuminen kuitenkin helpottaa huomattavasti sen kalastamista. Kivisimppu iskee sillä tuulella ollessaan todella hanakasti, joten yhden kivenkolon kalastamiseen ei kannata uhrata aikaa muutamaa kymmentä sekuntia kauempaa, jos mitään elämää ei ala ilmetä. Joskus kala ei kuitenkaan iske suoraan vaan tulee kivenkolosta selkeästi tutkailemaan syöttiä, minkä jälkeen voi erittäin varovasti esimerkiksi väristää syöttiä tai viedä syöttiä kohti kalaa ja sillä tavalla ärsyttää kalaa iskemään.
Kivisimpun kalastaminen voi tuntua hankalalta, mutta sitä se ei oikeasti enää pienen harjoittelun jälkeen ole. Esimerkiksi vappuaattona tai -päivänä Kaivopuiston rannassa oleva kivisimppuonkija saa varmasti ihailevia katseita osakseen. Ruokapöytään kivisimpusta ei pienen kokonsa vuoksi ole, mutta kalamaratoonareille, eri lajeja harrastuksena etsiville tai kaloista muuten vaan kiinnostuneille näiden vinkkien avulla oman onkitekniikan kehittäminen todennäköisesti tuottaa toivotun tuloksen.
Olli Varhimo
- Kirjoittaja on kuusinkertainen maratoonari.
