Kirjolohi ( Oncorhynchus mykiss)

•Sve: Regnbåge

•Eng: Rainbow trout

•Deu: Regenbogenforelle

•Fra: Truite arc-en-ciel

Kirjolohi on istutuskalana suomalaisissa vesissä jo niin tuttu, että kenties jokainen ei muista sen olevan amerikkalaista alkuperää. Sieltä se tuotiin siirtolaisena Saksaan 1882 ja 1894 Suomeen.

Amerikassa kirjolohesta tunnetaan kolme eri muotoa. Yksi on shasta, paikallinen ja hidaskasvuinen makean veden kala, toinen teräspää (steelhead), joka vaeltaa meren ja joen välillä. Kolmas on taas kylmien ja syvien järvien kamloops. Eurooppalaisissa kalanviljelylaitoksissa nämä muodot sekaantuivat keskenään jo varhain.

Suomessa kasvaneet kirjolohet ovat muutenkin erinäköisiä kuin alkukantansa - pulleita ja kassiolosuhteissa pyrstönsä liki menettäneitä. Suhteessa pienikokoinen pää tosin kuuluukin kirjolohen perusominaisuuksiin.

Kirjolohi on suosittu kassikala, koska se kasvaa nopeasti. Se on myös suosittu istutuskala, koska se viihtyy hyvin moninaisissa olosuhteissa.

Nykytiedon mukaan kirjolohen lähimpiä sukulaisia olisivat tyynenmeren lohet (Oncorhyncus-suku) eivätkä kotoisen lohiheimomme (Salmo) jäsenet. Pitkään kotoisessa kielessämme haettiin kalalle sopivaa nimeä. Se ehti olla mm. sateenkaarirautu, kirjotaimen ja meriforelli, kunnes 1965 presidentti Urho Kekkonen risti sen nykyiselle nimelleen.

Kirjolohen kutu ajoittuu kevääseen, meillä toukokuuhun. Suomessa kirjolohi ei lisäänny, tosin viimeiset tiedot kertoisivat kudun onnistumisesta Vantaanjoen latvavesillä. Se ei välttämättä kerro kuitenkaan varsinaisesta kannasta, sillä poikaset voivat kyllä syntyä, mutta niiden on selvittävä kotoisissa kylmissä olosuhteissa myös aikuisiksi asti, eikä siitä ole vielä Taimeninstituutin mukaan varmaa tietoa.

Kirjolohi viihtyy hapekkaassa vedessä, mutta se ei tarvitse varsinaista ankkuripaikkaa virrassa. Se viihtyykin mielellään virran väylässä. Järvissä kirjo oleskelee jokien ja purojen suissa.

Ravinnon suhteen kirjolohi ei ole liian kranttu ja se hakee saalistaan aktiivisesti, niin pintahyönteisiä kuin pohjan vesiperhosia tavoitellen. Isommalle kalalle kelpaavat jo pikkukalatkin.

Kirjolohi on monen kalamiehen kaveri. Se iskee perhoon, jigiin, vaappuun, matoon, pilkkiinkin. Vähiten aktiivinen kirjo on kirkastaivaisella, matalan veden helteellä, mutta muuten se iskee kelillä kuin kelillä.

Istarikalana kirjolohi on helposti narrattavissa heti istutuksen jälkeen, mutta mitä pidempään se ehtii uida uudessa kodissaan, sitä paremmin se oppii väistämään kalamiehen konnuudet.