TURKU sprintti 22.9.2018


NAANTALI 23.9.2018

Kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus)

ENG SVE EST DEU
Three-spined stickleback Storspigg Ogalik Dreistachliger stichling

 

Kolmipiikki on pieni hopeinen kala ja hieman ylöspäin vino. Pyrstö kolmipiikillä on hyvin kapea ja muutenkin pieni. Silmät ovat pään kokoon nähden suuret. Piikkikaloilta puuttuu suomupeite. Sen sijaan niillä on suomuja vastaavat isot pystysuuntaiset luukilvet.

Kolmipiikki kasvaa noin seitsemän sentin mittaiseksi.

Ensimmäinen selkäevä ja vatsaevät ovat antaneet heimolle nimen (piikkikalat). Kolmipiikillä on selässä nimen mukaisesti kolme piikkiä, joista kaksi ensimmäistä ovat tukevampia ja kolmas on lyhyt. Eväkalvoja niissä ei ole juuri lainkaan. Piikkikaloja kutsutaan myös rautakaloiksi tai skitareiksi (Helsingissä). Kolmipiikkiä esiintyy pitkin koko rannikkoa, muutamissa rannikon joissa, Tenossa, Ounasjokeen laskevassa järvessä, Kittilässä. Etelämpänä kolmipiikkiä esiintyy lähinnä Pyhäselässä sekä Pielisjoessa. 

Rannikon joissa elävät kolmipiikit ovat vaelluskaloja. Ne elävät muuten meressä, mutta nousevat jokiin ja puroihin kutemaan. Kolmipiikistä löytyy myös ei-vaeltavia kantoja. Oikeammin nekin tekevät erilaisia vaelluksia, mutta lähinnä saariston tai muun vastaavan ympäristön sisällä. 

Sisävesikantojen alkuperästä ei oikein tiedetä ja niiden leviämishistoria on vielä avoin. Ne ovat hyvin vanhoja ja muodostuneet mahdollisesti maan kohoamisen myötä pian jääkauden jälkeen. Talvet rautakalat tyypillisesti viettävät syvässä vedessä nousten keväällä matalaan veteen kutemaan. Kolmipiikin kutu on siinä suhteessa erikoista, että koiras muuttuu hyvin värikkään siniseksi, erityisesti silmistä. Koiras lisäksi rakentaa pesän, jonka sisään kutu lasketaan. 

Koiras voi paritella samaan pesään usean naaraan kanssa. Tämän jälkeen koiras jää vartioimaan kutupesää. Yhdessä kutupesässä kypsyy noin 50-250 mätijyvää. Hyvän hoidon ansiosta näistä kuoriutuu valtaosa.

Kesäkuussa kolmipiikin pesänrakennuspuuhia, kutua ja vartioivia koiraita voi helposti tunnistaa loivista suojaisista rantavesistä. Tärkein tehtävä kutupesän vartioinnissa ja huolenpidossa on kuitenkin pesän tuuletus, joka tapahtuu huiskuttamalla rintaevällään vettä pesän läpi hapensaannin parantamiseksi. Pääosin kolmipiikin ravinto ilmeisesti koostuu hankajalkaisista, vesikirpuista sekä pienistä surviaissääsken toukista. Myös pienet katkat ja vesisiirat kuuluvat kolmipiikin ruokalistalle.

Suurin Suomesta pyydetty kolmipiikki on ollut 9 sentin mittainen.

Vielä viime vuosisadan alkukymmeninä kolmipiikki oli yksi talouskaloistamme. Sen rasvapitoisuus oli suuri. Siksi sitä käytettiin kalaöljyn keittämistä varten. Kolmipiikkiä on käytetty myös sian- ja kananruokana sekä lannoitteena pelloilla.

Aiemmin kolmipiikkiä on pyydetty lähinnä nuotalla. Urheilukalastusvälineistä kolmipiikkiä voi saada esim. mato-ongella, oikein pientä syöttiä ja koukkua käyttäen.

Rannikkovesissä, puroissa ja muutamissa järvissä kolmipiikillä on huomattavakin merkitys hauen, ahvenen, lohen ja taimenen ravintona.

 

Kuva: Jussi T. Pennanen