TURKU sprintti 22.9.2018


NAANTALI 23.9.2018

Lahna (Abramis brama)
Abrahamis brama

Sve: Braxe

Eng: Bream

Deu: Brasche

Fra: Brème



Kukapa ei lituskaista lahnaa tunnistaisi särkikalojen (cyprinidae) laajasta heimosta. Pienet yksilöt saattavat mennä sekaisin pasurin ja sulkavan kanssa, mutta isommaksi kasvettuaan pronssinhohtoinen lahna erottuu jo varmasti - jo kokonsa puolesta, sillä lahna kasvaa kotoisista särkikaloistamme suurimmaksi.

Lahna on eurooppalainen sisävesikala, joka elää murtovedessäkin. Meillä sitä esiintyy runsaasti etelässä ja keskisessä Suomessa, vielä Oulujoessa se on kovin yleinen, mutta löytää asuinalueita Sodankylään asti.

Lahna viihtyy suurehkoissa, ei kuitenkaan liian karuissa järvissä, joista löytyy vettä tarpeeksi talvehtimista varten. Myös hitaasti virtaavissa joissa lahna löytää sijansa. Kesällä lahnan löytää matalasta vedestä, talvella syvästä.
Lahnat kutevat kolmessa jaksossa, joista ensimmäinen alkaa etelässä toukokuun lopussa ja viimeinen juhannuksen ympärillä. Kutupaikat löytyvät matalista rantavesistä.

Sakari Pälsi kuvaili lahnan kutua kirjassaan Vanhaa ja katoavaa runollisesti. "Kun ruis tähkii, kataja tuoksuu, kun pihlaja alkaa kukkia ja tuomi on lakannut kukkimasta, silloin on lahnankudun aika. Sisäjärvien kalamiehet pitävät mielessä nämä vanhat aikamerkit valmistautuessaan lahnanpyyntiin. He tietävät, että lahna kutee kolmessa erässä, ensin nuorin ikäluokka kirsilahna maan sulaessa, sitten seuraavat tähkälahnat ja viimeksi isot hedelmälahnat, kun vesi on lämminnyt."

Tosin on olemassa myös havaintoja siitä, että isot lahnat kutevat ensimmäisenä. Pälsin kuvaus lienee jostakin Etelä-Hämeen suunnalta.

Suomen suurin lahna saatiin 1912 ja se painoi muhkeat 11,5 kiloa - pituutta 82 senttiä. Pyyntipaikkana oli Hollolan Vesijärvi. Ennätystä ei rikottane ihan heti, onhan se kestänytkin voimassa yli 80 vuotta. Jo viisikiloisesta lahnasta voi olla kovasti ylpeä.

Alaspäin avautuva torvimainen suu kertoo, että lahna syö pohjaravintoa, kuten hyönteistoukkia, kotiloita ja pieniä simpukoita. Sisäjärvissä surviaissääsken toukat ovat sen pääravintoa. Lahnat liikkuvat ja syövät parvissa. Lahnaa myös pyydetään pohjasta ongella, syöttinä käytetään esimerkiksi matoja, toukkia ja taikinaa.