TURKU sprintti 22.9.2018


NAANTALI 23.9.2018

Rantakalapaikan etsijän opas

Kuinka löytää hyvä rantakalapaikka?

Tähän kysymykseen pohtivat vastauksia varsinkin monet aloittelevat kalamiehen ja – naisen alut. Kokeneemmatkin vapakalastajat pohtivat kysymystä vaativampien ja harvinaisempien lajien pyynnin kohdalla. Rantakalastus on suosittua joka puolella Suomenniemeä, mutta ennen kaikkea se astuu katukuvaan pääkaupunkiseudulla. Se on täten näkyvintä siellä missä asuu eniten vapakalastajia. Rantakalastus on vaivatonta, sillä se ei vaadi veneitä tai ihmeempiä varusteita, kun tietää mitä lajia pyytää. Väline-investoinnit ovat pieniä keskittyen usein muutamien yleisimpien petokalojen pyyntiin. Pääkaupunkiseudun tunnetut rantakalapaikat ovat usein saavutettavissa ilman autoa. Julkisen liikenteen kyydillä pääkaupunkiseutulainen pääsee monin paikoin hyvälle rantakalapaikalle. Lähempänä kotia olevat rantakalapaikat edistävät yleiskuntoa, kun liikutaan apostolin tai pyörän kyydillä. Rantakalastus ilman autoa tai julkista liikennettä on myös ekologisesti kestävämpää.

Etsinnän alkuun

Merikortti tai mikä tahansa kartta syvyyskäyrineen ja merimerkkeineen lienee ensimmäinen askel kohti rantakalapaikan löytämistä. Internetissä on kalamiehen käytettävissä ilmaisia karttapalveluja joissa voi tarkastella normaalien merikarttapohjien lisäksi erilaisia kopteri- ja ilmakuvakarttoja. Aloittelijan kannattaa ensin tutustua omaa kotia lähinnä oleviin vesiin ja hankkia tietoa niistä. Merikorttiin merkatut karikot, niemenkärjet, salmet, syvänteenreunat ja matalikot ovat varteenotettavia paikkoja kokeiltaviksi. Edellä mainituilla kohteilla tarkoitan ns. ”poikkeavuuksia” ympäröivään veteen nähden. Poikkeavuus eroaa joiltain ominaisuuksiltaan ympäröivästä habitaatista. Se voi tarjota suojapaikkaa kaloille tai kalan poikasille, näin ollen houkutella petokaloja puoleensa, tai siinä voi olla hapekkaampaa virtaavaa vettä tarjoten tietyille lajeille optimaalisemmat olosuhteet. Ymmärtääkseen miksi joku laji esiintyy toisenlaisessa habitaatissa verrattuna johonkin toiseen, kalamiehen on syytä tutustua kalalajien biologiaan. Isot kalakirjat ja muut lajien biologiaa kuvaavat julkaisut helpottavat tiettyihin lajeihin kohdistuvaa rantakalapaikan etsintää. Perehtymällä lajien elintapoihin, -ympäristöihin ja vaelluksiin, pystytään pois sulkemaan epätodennäköisimmät alueet eri lajien esiintymisestä. Ennen kaikkea on tärkeää tietää mitä kyseinen laji syö. Saman lajin ravinto voi vaihdella paikasta riippuen. Kannattaa siis vilkaista saalista peratessa mitä pötsistä löytyy. Kirjallisuuden lisäksi kannattaa tiedustella muilta kokeneemmilta vapakalastajilta pelipaikoista ja käydä katselemassa paikan päällä kartasta valmiiksi katsomia paikkoja.

Rantakalapaikka löytyy vain kokeilemalla

Oletetun lajin pyyntiin sopivan paikan kokeilu aloitetaan siihen soveltuvilla välineillä. Internet ja urheilukalastusta käsittelevät julkaisut opastavat alkuun oikeiden välineiden hankinnassa. Kalastustarvikkeiden erikoisliikkeet osaavat myös opastaa eri vapakalastustekniikoiden käytöstä. Petokalojen vapakalastukseen käytetään rantakalastuksessa pääsääntöisesti ongintaa ja heittokalastusmenetelmiä eri variaatioineen. Petokalat ovat halutuinta saalista rantakalastajien keskuudessa. Heittokalastusmenetelmiä käyttäen halutuimmat lajit rantakalastuksessa ovat ahven, kuha ja hauki. Jalokaloista tavoitelluimmat ovat siika ja meritaimen. Siian pyynti on lähes yksinomaan keväällä ja syksyllä tapahtuvaa ongintaa. Tiettyihin lajeihin erikoistuneet ns. specimen-kalastajat suosivat saaliissaan petokalojen lisäksi myös särkikaloja. Onkijoiden saalislajiskaala on suurempi kuin heittokalastajien. Specimen-kalastajien pyyntimenetelmistä onginnan variaatiot ovat suosituimpia.


Rantakalapaikan etsijän resepti:
Tiedon keruu + oikeat välineet ja tekniikka + kokeilu = löydät mahdollisesti hyvän rantakalapaikan

Siika - rantakalastajan ensimmäinen haaste jäiden lähdettyä

Rantakalastajan paras sesonki merellä: huhtikuu (myös myöhäinen syksy/talvi).

Siikapaikan erityispiirteitä merellä voivat olla: virtaavat kovapohjaiset salmet sisä- ja välisaaristossa, Syvän selkävesialueen kivi-/hiekkapohjaiset ja rakkolevävaltaiset rannat. Siikapaikalle ominaista on usein kirkas, virtaava vesi, kova pohja ja välitön syvemmän veden läheisyys.

Siian rantakalastustekniikat merellä: Lue lisää siian vapakalastuksesta.

Luvat siianongintaan: 1  vapa = KHM + Läänikohtainen viehekortti, Max 3 vapaa = KHM + Espoo / Helsinki kaupunkien yhteislupa (ainoastaan Espoon ja Helsingin kalavedet).