TURKU sprintti 22.9.2018


NAANTALI 23.9.2018

Liejutokko (Pomatoschistus microps)

ENG SVE EST DEU
Common coby Lerstubb Pisimudil Strandküling

 

Liejutokko, eli Suomen pienin kalalaji, jää 3-4 sentin mittaiseksi. Se muistuttaa elintavoiltaan suuresti pitkin rannikko tyypillisempää hietatokkoa. Liejutokon tunnistaa melkein parhaiten evien pitkittäisistä viivoista ja siitä, että sillä on kylkiviivan suomuja 39-57, kun taas hietatokolla on 58-70. Liejutokkon esiintyminen varmistui Suomessa vasta 1947. Aiemmin sitä pidettiin ainoastaan hietatokon muotona.

Kuten muutkin tokot, myös liejutokko on normaalisti varsin huomaamaton pohjakala. Tässä suhteessa siihen pääse tutustumaan lähinnä haravoimalla rannikon matalia rantoja akvaariohaavilla. Todennäköisempää on kuitenkin, että näet hietatokkoja. 

Tokon tunnistaa myös siitä, että ne säikähtäessään tekevät normaalisti 0,2-1,5 metrin pyrähdyksiä, jonka päätteeksi ne painuvat pohjaa vasten. Muut kalalajit uivat normaalisti kauemmaksi tai pysähtyessään jäävät paikoilleen selvästi pohjasta irti.

Normaalisti liejutokkoa tavataan lähinnä Helsingin ja Raippaluodon välisellä alueella sekä Ahvenanmaalla. Hietatokkoon nähden liejutokko sietää huonommin alhaista suolapitoisuutta.

Toisaalta liejutokko ei myöskään tunnu viihtyvän läheskään niin kylmissä vesissä kuin hietatokko. Osin tämänkin takia liejutokkoa esiintyy Suomessa vähän niin kuin levinneisyytensä äärirajoilla. Liejutokon tapaakin useimmiten kesäaikaan aivan vedenrajan tuntumasta.

Kutu tapahtuu keväällä matalassa vedessä, vain 20-30 sentin syvyydessä. Liejutokko rakentaa pesän tyypillisesti tyhjän hietasimpukan kuoren alle. Kutukäyttäytyminen muistuttaakin suuresti kolmipiikin käyttäytymistä, paitsi että liejutokkonaaras kiinnittää mätijyvät kutusuojan (kuoren) alapintaan. 20 asteen lämpötilassa haudonta kestää 7-10 päivää.

Kutukypsiksi liejutokot tulevat ilmeisesti jo toisena kasvukautena, eli yksivuotiaina. Useimmat tokot kutevat vain yhden kerran ja kuolevat. Liejotokko on siis hyvin lyhytikäinen kala.

Liejutokot syövät vesikirpppuja, hankajalkaisia, pieniä surviaisensääskien toukkia ja pieniä katkoja.

 

Kuva: Lauri Urho