Mustatokko (Gobius niger)

ENG	SVE	EST	DEU
Black goby	Svart smörbult	Mustmudil	Schwarzküling

 

Tokot eivät ole meillä kovin tuttuja heimolaisia, vaikka niitä on arvioitu olevan peräti 1800 eri lajia. Löytyypä niitä kuitenkin jokunen laji kotoisilta vesiltäkin, kuten mustatokko.

Vaikka nimensä puolesta vähän kaikillakin kielillä kalan voisi olettaa olevan mustan, niin väritys on enempi ruskea, tummin se on kuitenkin meidän tokoistamme.

Mustatokon erottaa muista heimon jäsenistä selkä-evistä, jotka ovat tyvestä lähes yhdessä. Mustatokon levinnäisyysalue on varsin laaja, sillä siinä missä se viihtyy Suomen saaristomerellä, eteläisimmät lajikumppanit uivat Afrikan rannikolla Marokon seutuvilla.

Suomenlahdella mustatokko on yleinen itään päin Loviisaan asti, mutta on sitä tavattu Kotkassa saakka. Pohjoiseen mentäessä lajia on havaittu Rauman, Porin ja Kristiinankaupungin alueilta.

Mustatokot viihtyvät liejupohjaisissa vesissä 1-20 metrin syvyydessä, kesällä rakkolevävyöhykkeen alemmissa osissa. Kudun tarkkaa aikaa ei tunneta, mutta oletuksen mukaan se kestää kesäkauden ajan.

Mustatokko on suurin tokkolajimme. Suurimmat yksilöt ovat olleet kymmenen sentin pituisia. Elinikää lajille on laskettu korkeintaan neljä vuotta.

Laji on siis vähän tutkittu, eikä sen ravinnostakaan ole täsmätietoa. Vesikirput ja pienet katkat ruokavalioon joka tapauksessa kuuluvat. Suomen vesillä ui kolme pienempää serkkua jotka ovat liejutokko, hietatokko ja seitsenruototokko.

 

Kuva: Lauri Urho