Pasuri (Blicca bjoerkna)

•Sve: Björkna

•Eng: Silver bream, White bream

•Deu: Güster

•Fra: Bremè bordelièrae

Särkikaloja (cyprinidae) löytyy lähes 2 000 lajia, ja kotoisistakin vesistämme luonnonvaraisena 16 lajia. Yksi niistä on pasuri, joka tahtoo helposti sekoittua pienen lahnan kanssa. Helpoimmat ulkoiset erottavat tuntomerkit löytyvät suhteellisen suuresta silmästä sekä punertavista parillisista evistä.

Pasurin suomut ovat isommat kuin lahnan ja niitä on kylkiviivan rivissä alle 50, lahnalla yli. Nieluluiden hammastuksessa on myös selkeä ero: pasurilla on kaksi riviä, lahnalla vain yksi. Ja pasuri ei kasva kovinkaan suureksi, sen pituus on yleensä 20-25 senttiä. Suurin Suomesta saatu yksilö ei painanut edes kiloa. Siksi pasurilla ei mauttomana ja ruotoisena saaliina ole muuta kalataloudellista merkitystä kuin kissan herkkuna toimiminen.

Pasuri on eurooppalainen kala, joka ulottaa elinvetensä idässä Volgalle ja Araljärvelle asti. Suomessa täsmällistä pohjoisrajaa on vaikea asettaa, Oulujärvessä asti pasuria varmuudella tavataan, mutta varsinainen esiintymisalueen rajavyöhyke jää etelämmäksi. Pasuri viihtyy myös murtovesissä Merenkurkun tienoille asti.

Pasuri on parvikala, joka viihtyy rehevissä, lämpimissä ja rauhallisissa järvissä ja merenlahdissa sekä suurempien jokien hitaasti virtaavissa kasvullisuusrannoissa. Täysikasvuiset pasurit hakevat ravintonsa pohjasta etsien sieltä sääskien toukkia ja pieniä nilviäisiä. Myös vesikasvit, ennen muuta levät, kuuluvat pasurin ruokavalikoimaan.

Kutuaika ajoittuu kesäkuulle runsaan vesikasvillisuuden sekaan. Pasuri risteytyy helposti sorvan ja lahnan kanssa kutuajan ja -paikan sattuessa yksiin, joskaan jälkeläiset eivät enää pysty lisääntymään.

Pasurin tavoittaa talvella syvemmästä pilkkivedestä, vaikka harva sitä tosissaan tavoittelee. Onkija löytää kalan vasta vesien lämmittyä kesäkuussa. Pyyntimenetelmät ovat samanlaiset kuin lahnanpyynnissä, joskaan pasuri ei ole parvessa yhtä arka kuin serkkunsa. Syötiksi pieniin koukkuihin käytetään lehtimatoja ja taikinaa.

 

Kuva: Markku Mouru