TURKU sprintti 22.9.2018


NAANTALI 23.9.2018

Silakka (Clupea harengus membras)


Sve: Strömming

Eng: Baltic herring

Deu: Strömling, Ostseehering

Fra: Hareng de la Baltique

Silakka on tuttu Itämeren kala, joka on sillin alalaji. Silli ja silakka ovat hyvin samannäköisiä, paitsi että silli kasvaa tuntuvasti suuremmaksi. Tärkeimpänä erottavana tekijänä koon lisäksi on levinnäisyysalue.

Silliä tavataan Atlantissa ja Tyynenmeren pohjoisosissa, silakka taas viihtyy Itämeressä. Silakalla on eri aikaan kutevia populaatioita. Osa kutee touko-kesäkuussa, osa elokuun lopusta syyskuun loppuun ja jotkut kutevat vielä

myöhemminkin syksyllä.

Suomen vesillä kevätkutuista silakkaa on selvästi syyskutuista enemmän. Syksyllä kutevia on vain muutama prosentti.

Kaikilla sillinsukuisilla kaloilla on kolme yhdistävää tekijää. Kiduskannet ovat sileät vailla säteittäisiä uria. Toiseksi vatsaevien tyvi on selvästi selkäevän etureunasta kohtisuoraan alaspäin vedetyn suoran takana. Ja kolmanneksi vatsapuolen suomut ovat piikittömät ja ilman alaspäin suuntautuvaa terävää särmää.

Itämeressä viihtyy toinenkin ulappavesien kala, kilohaili, jonka senkin voi sekoittaa silakkaan. Tarkempi tutustuminen kuitenkin erottaa nämä lajit toisistaan. Kilohailin vatsaevien tyven etureuna on selkäevän etureunan kohdalla tai hiukan sen etupuolella.

Silakka on parvikala, joka tekee sekä rannikon suuntaisia että kohti rannikkoa ja takaisin ulos suuntautuvia vaelluksia.

Silakka kutee suurissa parvissa kovapohjaisiin vesiin, jotka ovat kasvillisuuden tai hiekan peittämiä. Syvyys vaihtelee alle metristä kymmeneen metriin. Syksyyn mennessä kevätkutuisen silakan poikaset ovat kasvaneet noin kymmensenttisiksi. Sukukypsyyden silakka saavuttaa kolmivuotiaana.

Porkkalasta pyydettiin 1959 Suomen suurin silakka, jolla oli painoa peräti 1,050 kiloa. Vanhimmat todetut silakat ovat eläneet miltei 20-vuotiaiksi. Silakan iän voi määrittää suhteellisen helposti suomujen vuosirenkaista.

Silakan suu avautuu suureksi ja se on hampaaton. Silakka syö koko elämänsä ajan planktonia, tärkeintä ravintoa ovat hankajalkaiset ja vesikirput. Isot silakat saattavat syödä myös kalanpoikasia ja katkoja.

Silakka on saalismääriltään tärkein kalamme. Sitä pyydetään nykyisin ennen muuta troolaamalla.

Vapaa-ajan kalastajan ulottuville silakat tulevat vain silloin, kun niiden vaellukset osuvat rannikon tuntumaan. Onkimallakin silakoita saa, eikä kirkas 2-4 numeron koukku tarvitse edes syöttiä. Silakkalitkaan saattaa kerralla tarttua useita yksilöitä parven osuessa kohdalle.